Kuulumiset, uusia juttuja, ja lenkkeilyä

Manulle kuuluu tosiaan vallan mainiota, Emmahan ei ole enään meidän keskuudessa ja kun koemme että on ajankohtaista kirjoittaa siitä voisi tästä maailman rakkaimman koiran menetyksestä jotain rustailla, vielä ei ole koettu sitä niin helpoksi aiheeksi kirjoittaa.
  Viime viikolla Manu sai uusia juttuja, ei kummoisia vaan jotain pientä piristystä elämään. Esimerkiksi lähes jokaisella koiralla oleva possu-lelu. Eli tässä tapauksessa vaaleanpunainen, matalasti röhkivä kuminen porsas. Manuhan on sellainen kauhukakara siinä tapauksessa että se hajoittaa jokaisen lelun jonka sille ostaa, joka sisältää vanua ja sitten voi lekkiä joulun uudestaan kävelemällä pitkin taloa joka on valkoisen vanun peittämä. Se on kiva kun rahaa palaa ostamalla 6e lelun joka on sitten vajaa 5min rikki ja sitten sitä voivotellaan. Mutta asiaan, tämä kyseinen herra possu on kestänyt jo kohta viikon! joka oikeastaan voisi olla uusi ennätys lelujen suhteen. Manulle ei olla ostettu noita hermoja raastavia vinkuleluja vaikka ne kestää huomattavasti kauemmin kuin muut. Sillä on yksi vihreä vinkupallo josssa on ns. piikkejä joita voi hampailla jyystää, siitäkin lähtee kyllä kamala ääni! Mutta tästä stooreilusta taas possuun niin se on ostettu halpa-hallista ja hintaa oli sen 5e joka on kohtuullinen hinta Manulin lempparilelusta joka jopa kestää!
  Muita ostoksia on Best Friendin- snack heart herkut. Best Friend osaa mielestäni tehdä hyviä ja halpoja koiranherkkuja, näitä Manu syö mielellään ja ei ole aivan sisällöllisestikään huonoimmasta päästä. Joulun alla koirat söivät näitä paljon, taukoa oli jomkin aikaa kunnes herkut loppuivat ja suuntasimme kauppaan tavoitteena ostaa joitan laadullisia koiranherkuja ja vastaan tuli nitä kolme pussillista.
  Ai, mitä muuta Manulle kuuluu? Lenkit alkaa maistumaan ja hihnassa ei vedä ollenkaan enään valjaissa. Pantaa ei ole hetkeen kokeiltu kun yhteistuumin kannatetaan valjaita. Ennenhän lähes jokainen vastaantuleva traktori, ruohonleikkuri tai pesäpalloa pelaava naapuri on ehdoton kummasteltava kohde ja siihen se poika jämähtää katsomaan yhtä ihmeissään kuin alieni laskeutuisi avaruusaluksella maanpinnalle. Ohops, ja taas hypättiin aiheesta joten palataan Manun lenkityksiin. Ei Manu vedä, ja kulkee nätisti. Joskus vastaan tulevat saattaa olla ihmetyksenkohde ja niitä pitää mennä tutkailemaan lähemmin. Onneksi ihmiset tykkäävät Manusta eikä juokse kauhuissaan pois. Monesti vain jotkut saattavat nauraa tuolle ruttunaamalle, höh. Aivankuin eivät olisi ennen tuollaista söpöystä nähnyt.

    eipä muuta, perus arkea ja näin, kirjoittelemisiin!!:)