Powered By Blogger

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Uusi alku

Ja kuten monet ovat huomanneet, on blogin "vanhat" postaukset olleet huonompi laatuisia ja ehkä hieman hätäisesti tehtyjä on koittanut uusi aika myös täällä blogi maailmassa. ( heh, kirjoitan tätä puhelimella joten saas nähdä miten onnistuu)
    Nyt kannattaa ottaa hyvä asento ja teekuppi käteen (kuten minulla on tälläkin hetkellä) ja keskittyä täysin tekstiin. Sillä yritän kirjoittaa mahdollisimman pitkän, ja laajan postauksen joten hophop aloitetaan!
   Postauksellahan ei varsinaisesti ole aihetta, mutta joskus on vain hyvä inspiroida ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.
   Joskus haaveilin kuinka vanhempana haluaisin mennä opiskelemaan kennelalaa ja näinollen minusta tulisi ongelmakoirakouluttaja! Pidemmän päälle ajateltuna ei siihen ehkä olisi takeita haluaisinko tehdä sitä työtä koko elämääni ja onko se kovinkaan rahallista puuhaa. Ja tässä kohtaa muistutan että ei, en ajattele pelkästään rahaa työssäni vaan se että nautin siitä on pääasia. Eniten rahaa tienaisin kennelalalta valmistuttuani vishöpöillä❤
istarhauksessa, mutta nyt valitettavasti sanon tälle ammatille että ei! Ehdoton ei, johon työhön en menisi vaikka maksettaisiin. Joten vihdoin luovuin ajatuksesta kuinka opiskelisin koiriin liittyvän ammatin, vaan koirat pysyvät vain harrastuksena. Ja vaikkakin on monen monta vuotta (vain pari) että tulee ajankohtaiseksi ammatin valinta ja ihan näin alustavasti suunnittelin että menen opiskelemaan median assistentiksi!:)
   Koirat taitavat pysyä siis vain harrastuksena, kotikoirina, sohvaperunoina yms Niinkuin meidän Emma ja Manu, vaikea harrastaa mitään suuren kokonsa vuoksi ja kumpikin hieman kömpelöitä. Ollaanhan me kaikenlaisia harrastuksia yritetty koirille ujuttaa, kyllä ne pitkät juoksulenkit on ehdottomia suosikkeja! Esimerkiksi agility, "miksi ihmeessä minun pitäisi hypätä tuon kepukan yli, en jaksa nostaa jalkoja rynnin läpi koska sen osaan" ja tunnelit on haasteellista koska jostain pitäisi saada revittyä niin iso että sinne tuollainen möntti mahtuisi! Vastaan agilityssä tulee useita haasteita, joten se on sellainen harvemmin kokeiltava "harrastus". Toko, itse nautin tokosta ja se on mielestäni yksi mukavinta koirien kanssa harrastettavista asioista. Harmi, ettei kumpikaan koirista jaksa ottaa sitä tosissaan ja tekevät mitä mieleen tulee.... Emman kanssa ollaan päästy jo vähän aktiivisemmin sitä opettelemaan mutta paljon on vielä edessä. Kyllä tämä tästä, vielä jonain kauniina päivänä te kuulette minusta ja Emmasta kuinka hurmaamme kaikki osaamisellamme toko-tai agilitykentillä! Emma rakastaa metsää, siellä saa tonkia ja mönkiä menemään miten haluaa, ja ne ah niin ihanat kuralätäköt joitten läpi voi kävellä ja tassut on kurassa ja kaikki tykkää❤ Se menee vaikka läpi harmaan kiven, jos vain tahtoo. On se vain pääträväinen koira. Toisinkuin Manu, se on niin neiti ettei ole toista nähtykkään. "Hyi joku kuralätäkkö en voi astella sen yli koska kallisarvoiset tassut menee likaan hyi yäk" jos ulkona sataa vettä on tämä poitsu taas niin neitiä että! Jos on pakko niin vesisateeseen menen, mutta muuten en! Hah, roolit vaihtunut noilla höpöillä❤
  Voih, eihän tästä postauksesta nyt niin pitkää tullut mitä oli suunnitelmissa Mutta tiedätte varmasti tunteen kun ei ole ideaa kirjoittamiseen mutta väkipakolla yritätte stooreilla jotain, hah nauttikaa kesäsäästä ne niilllä se on!
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti