Blogi jää varmaankin hiljaiselolle koulun alun vuoksi, ja postaustahti hiljenee huomattavasti. Ei sillä että joskus aktiivisia oltais oltu, mutta blogi onkin ollut aina omaksi huviksi kuvien talletusta varten.
Heinäkuun puolessa välissä tuli ostettua eläintarvikekauppa Muppetista Manulle hurtta-merkkiset valjaat. Manulle on jo pitkään pitänyt valjaat ostaa, mutta niissäkin pitää olla tietyt kriteerit olla ottaen huomioon. Iso koira, jolloin valjaatkin kestävät, siisti ulkonäkö ja juuri oikean kokoiset. Manuhan on kooltaan jättiläinen, tosinsanoen varusteet kuten valjaat ovat huomattavasti kalliimmat kuin pienillä koirilla.
Valjaat olivat siis alennuksessa ja sen takia tuli ostettua, samalla myös uusi hihna joka todettiin huonoksi.
Valjaat ovat peruskäytössä hyvät, ehkä lenkillä ei niin hyvät mitä Manulle oltaisiin haettu koska Manu vetää lenkeillä (ei paljoa) ja nuo uudet valjaat eivät estä sitä millään lailla. Tiedän, valjaat eivät ole vetoestovaljaat ja sellaisetkin löytyy Manulta. Varmasti uusia valjaita tullaan käyttämään metsällä, jossa menee huomattavasti paremmin kuin kaupungin hälinässä. Metällä myös helppo jos pitää nopeaa ottaa koira haltuun on valjaissa "kahva". Valjaissa on myös sivuilla lenkit, jos koiran pitää vetää jotain. Mukava, vihreä pehmuste ja tyylikäs musta ulkoasu jossa myös hennosti heijastin-narua. Hinta-laatusuhde hyvä, ja valjaatkin menee vaikkakin niitä lenkillä ei käytetä jos liikutaan keskustassa.
sunnuntai 14. elokuuta 2016
Testissä- hurtan valjaat
lauantai 6. elokuuta 2016
Rescue-koirat
On vaikea aloittaa postausta kun on paljon sanottavaa, eli kuten otsikosta huomasitte pyörii aiheemme nyt rescuekoirien parissa. Kertauksena vielä niille jotka eivät ole kuulleet tätä termiä tarkoitetaan recuekoiralla koiraa, joka on entinen hylätty-tai kulkukoira ja sittemmin saanut uuden kodin ensin koiratarhalla aikaa vietettyään. Suomessahan ei pahemmin ole rescuekoiria mutta esimerkiksi Espanja komeilee listojen ensimmäisenä. Teoriassahan koiratarhan toiminta perustuu siihen, että itse henkilökunta pyydystää kaduilla vapaana kulkevia koiria ja ottaa huostaan. Harmillisen usein koirilla on vakavia vammoja, puremia, palovammoja, kirppuja tai lukematon määrä erilaisia tauteja. Usein narttukoiran löydettäessä on vahinkona tähän julmaan maailmaan syntynyt pentue, joka taas tarkoittaa että on suurempi määrä pelastettavia koiria, koiria joilla ei ole kotia ja rakastavaa perhettä. Toisinaan taas koiratarhoille tuodaan koiria, joita tunnolliset kansalaiset ovat itse "pyydystäneet". Joskus koirat voivat olla niin aggressiivisia ihmisiä kohtaan jolloin usein soitetaan koiratarhalta henkilökuntaa koiran pelastamiseen apuun.
Nyt voimmekin mennä tutustumaan paremmin näiden koirien uuden elämän mahdollistaneeseen koiratarhaan. Pääosin siellä koirat elelevät häkeissä, joka toisaalta on koirille hyvä vaihtoehto jos verrattavissa olisi narun päässä haukkuminen. Häkki tuo myös tietynlaista turvan tunnetta koirille, siellä voi huoletta olla ilman minkäänlaisia vaaroja. Kuitenkin on otettava monet asiat huomioon. Tilat, edes suurilla koiratarhoilla ei voi olla loputtomasti tilaa pitää useita hännän heiluttajia jos koiria on paljon ja kysyntää vähän. Etenkin pentueiden kasvaessa on syytä pikapikaa yrittää etsiä uusi koti jonka jokainen koira ansaitsee. Tilaa myös vie armoton määrä ruokaa, jota varastot pursuavat. On oltava erilaisia ruokia erilaisille koirille eikä se sama Murren maukkaat nappulat- ole paras vaihtoehto pentukoirille, sairaille tai vanhuksille. Tärkeintä on tietysti raha, on sanomattakin selvää että raha pyörittää elämää joskus turhankin paljon. Onko tarhan ylläpitäjillä tarpeeksi rahaa pitää satoja koiria, tarjota joka päivä ruokaa. On otettava tietysti huomioon myös äkilliset eläinlääkärikulut ja pakostakin kadulta löydetty koira tulee käytettyä lääkärissä jossa todetaan sairaudet. Ja siitä päästään kategoriaan lääkkeet. Kyllä, nekin maksavat maltaita jos koiria on useita. Et tietenkään selviäisi tästä kaikesta yksin joten palkkaat tietysti henkilökuntaa, mutta heidän palkka pitää myös maksaa ja rahaa palaa. Eikä tietenkään koiran asumus ole vain pelkkä häkki, sinne tarpeentullen kasa vilttejä ja leluja. Kaulapannat, hihnat, eläinlääkärikulut, ruoka, virikkeet.. (lista voisi jatkua loputtomiin) Vain yhdeltä koiralta vie paljon, ja koiratarhoissa karvakorvia on useita joten siinä voimmekin päätellä jo kuinkas moiset kulut niistä tulee.
Näihin kaikkiin rahahuoliin voi tietysti auttaa keräykset ja lahjoitukset. Erilaisilla kulkukoirien pelastus sivustoilla on tarkat ohjeet miten ja millä voit auttaa heitä. Se voi olla rahaa, tai jotain tavaraa. Voit ryhtyä kummiksi jollekin koiralle, tai vaihtoehtoisesti jakaa esitteitä liittyen kyseisen tarhan toimintaan. Usein tarha myy myös tuotteita joita ostamalla tuet tarhan toimintaa. Voit myös toimia kotihoitajana, silloin koira muuttaa luoksesi Suomeen ja etsii sieltäkäsin kotia ja asuu luonasi sen ajan. Useilla tarhoilla on sellainen käytäntö että jos koiralle tulee vakavia vammoja tai tauteja luonasi kotihoidossa maksaa tarha ekäinlääkärikulut, tämä ei silti päde välttämättä kaikkiin. Jos nyt siirrytään tavaralahjoituksiin, usein meillä suomalaisilla on rakkaílla Rekuillamme monia pantoja, on rönttäpantaa, kaupunkipantaa, näyttelypantaa, blingbling pantaa, on jokaista väriä oleva panta, on.. Ja kyllä, koirilla aivan liikaa tarpeetonta tavaraa. Tarviiko Rekku niin paljon kamaa, ei kai pahitteeksi olisi karsia varastojamme ja etsiä tarpeettomia tavaroita pois. Varmasti nurkissa on koirasi pentupanta, joskus koon liian pienenä ostetut valjaat, tai pari samanlaista hihnaa, jos ottaisit ne pölyyttymästä ja lähettäisit sinne missä niitä tarvitaan. Myös itse näin koiran menettäneenä tiedän että ei vain pysty viemään pois sen tavaroita. Kuitenkin jossain on näistä huutava pula, ja itsellekin varmasti tulee parempi mieli kun saa tietää että tulevat hyvään tarkoitukseen. He, jotka ovat näppäriä käsistä voisi tekaista tylsänä lauantai-iltana pari hihnaa ja pantaa, ylijäämä paloista pari lelua ja seuraavassa postitoimituksessa mukaan vain ja kohti jotain kymmenistä koiratarhoista. Useimmat ottavat myös vastaan ruokia, lääkkeitä, käytettyjä koiran varusteita esimerkiksi hihnoja, pantoja ja valjaita, myös käytettyjä leluja, vilttejä ja peittoja, työkaluja, työntekijöille vaatteita, ammeita koirien kylvetykseen ja ruokakippoja. Usein on mahdollisuus viedä lahjoitukset isoissa kaupungeissa oleviin keräyspisteisiin tai lähettää suoraan sinne missä on avun tarve suurin. Jokaisella tarhalla on omat menetelmänsä joihin kannattaa tutustua heidän omilta sivuilta. Kuitenkin tärkein apu minkä voit tälle jo useita vuosia tarhassa eläneelle otukselle on antaa sille koti. En usko että kovinkaan moni koira saa sitä rakkautta tarhassa minkä sinä sille annat. Aluksi uuden koiran ottaminen voi kuulostaa stressaavalta mutta kehotan sinua nyt keskittymään ja kuuntelemaan jokaisen sanan minkä olen kirjoittanut. Samalla tavalla se sinun Rekkusi siinä vieressäsi olisi voinut olla koiratarhan yksi asukkaista. Eikö ole surullista, jokainen koira ansaitsee tulla rakastetuksi ja niin paljon miten sinä siinä rakastat koiraasi on vain surullisen puhki haaveiltu haave rescuekoirilla. En tarkoita että tarhoilla olisi huono olla mutta siellä on paljon koiria jolloin yksi yksittäinen koira hukkuu helposti muiden sekaan työntekijöillä kun on loputtomasti töitä. Onko koirasi ollut yksinäinen, joutuuko se olemaan usein yksin? oletko kaavaillut sille kaveria, ehkei kannata katsoa tori.fi:n koiravalikoimaa vaan kirjoita hakukenttään: pelastetaan koira, kulkukoirat, rescuekoirien pelastus... Pääset jo pitkälle. Tarjoat kodin koiralle joka on vain hulluimmissa unissaan osannut haaveilla. Jos ainoaa koiraa etsit, on sekin vallan mainio idea. Jotkut koirat eivät luota muihin koiriin.
Otetaanpa pieni mielíkuvitusleikki, kuvittele itsesi häkkiin, joku työntekijöistä tulee aamulla antamaan ruoan, se on ehkä ainoa hetki jolloin näet ihmisolennon koko päivänä. Loppupäivän odotat kuuliaisena portin suulla joskos saisit edes yhden herkun, tai edes halin, toivot että edes joku ohimennen silittäisi päätäsi, mutta hädin tuskin kuulet kenenkään sanovan nimeäsi koko päivänä. Haaveilet siitä että olisit perheessä, jossa näet ihmisiä enemmän kuin kerran. Saat rapsutuksia, silittelyä, haleja, ja tärkeimpänä, saat rakkautta.
On myös osaltaan helpottavaa lukea selviytymistarinoita koirista, jotka on ensin löydetty autiosta talosta, nälkää näkemässä, paksuissa ketjuissa, täynnä tappeluhaavoja, vammoja ja ötökänpuremia. Vain odottaen milloin kuolo korjaa, silloin on saanut selviytyä vain sillä mitä on. On pitänyt taistella selvitäkseen. Onneksi ihmisillä on edes sen verran järkeä että tajuavat auttaa. Ja niin on pelokkaat koirat nostettu auton kyytiin ja nokka kohti koiratarhaa, paremman elämän toivossa. Vihdoin ruokaa, ja raikasta vettä yllin kyllin.
Ja viimeistään tässä kohtaan olisi hyvä listata muutama tutustumisen arvoisia linkkejä
Nyt voimmekin mennä tutustumaan paremmin näiden koirien uuden elämän mahdollistaneeseen koiratarhaan. Pääosin siellä koirat elelevät häkeissä, joka toisaalta on koirille hyvä vaihtoehto jos verrattavissa olisi narun päässä haukkuminen. Häkki tuo myös tietynlaista turvan tunnetta koirille, siellä voi huoletta olla ilman minkäänlaisia vaaroja. Kuitenkin on otettava monet asiat huomioon. Tilat, edes suurilla koiratarhoilla ei voi olla loputtomasti tilaa pitää useita hännän heiluttajia jos koiria on paljon ja kysyntää vähän. Etenkin pentueiden kasvaessa on syytä pikapikaa yrittää etsiä uusi koti jonka jokainen koira ansaitsee. Tilaa myös vie armoton määrä ruokaa, jota varastot pursuavat. On oltava erilaisia ruokia erilaisille koirille eikä se sama Murren maukkaat nappulat- ole paras vaihtoehto pentukoirille, sairaille tai vanhuksille. Tärkeintä on tietysti raha, on sanomattakin selvää että raha pyörittää elämää joskus turhankin paljon. Onko tarhan ylläpitäjillä tarpeeksi rahaa pitää satoja koiria, tarjota joka päivä ruokaa. On otettava tietysti huomioon myös äkilliset eläinlääkärikulut ja pakostakin kadulta löydetty koira tulee käytettyä lääkärissä jossa todetaan sairaudet. Ja siitä päästään kategoriaan lääkkeet. Kyllä, nekin maksavat maltaita jos koiria on useita. Et tietenkään selviäisi tästä kaikesta yksin joten palkkaat tietysti henkilökuntaa, mutta heidän palkka pitää myös maksaa ja rahaa palaa. Eikä tietenkään koiran asumus ole vain pelkkä häkki, sinne tarpeentullen kasa vilttejä ja leluja. Kaulapannat, hihnat, eläinlääkärikulut, ruoka, virikkeet.. (lista voisi jatkua loputtomiin) Vain yhdeltä koiralta vie paljon, ja koiratarhoissa karvakorvia on useita joten siinä voimmekin päätellä jo kuinkas moiset kulut niistä tulee.
Näihin kaikkiin rahahuoliin voi tietysti auttaa keräykset ja lahjoitukset. Erilaisilla kulkukoirien pelastus sivustoilla on tarkat ohjeet miten ja millä voit auttaa heitä. Se voi olla rahaa, tai jotain tavaraa. Voit ryhtyä kummiksi jollekin koiralle, tai vaihtoehtoisesti jakaa esitteitä liittyen kyseisen tarhan toimintaan. Usein tarha myy myös tuotteita joita ostamalla tuet tarhan toimintaa. Voit myös toimia kotihoitajana, silloin koira muuttaa luoksesi Suomeen ja etsii sieltäkäsin kotia ja asuu luonasi sen ajan. Useilla tarhoilla on sellainen käytäntö että jos koiralle tulee vakavia vammoja tai tauteja luonasi kotihoidossa maksaa tarha ekäinlääkärikulut, tämä ei silti päde välttämättä kaikkiin. Jos nyt siirrytään tavaralahjoituksiin, usein meillä suomalaisilla on rakkaílla Rekuillamme monia pantoja, on rönttäpantaa, kaupunkipantaa, näyttelypantaa, blingbling pantaa, on jokaista väriä oleva panta, on.. Ja kyllä, koirilla aivan liikaa tarpeetonta tavaraa. Tarviiko Rekku niin paljon kamaa, ei kai pahitteeksi olisi karsia varastojamme ja etsiä tarpeettomia tavaroita pois. Varmasti nurkissa on koirasi pentupanta, joskus koon liian pienenä ostetut valjaat, tai pari samanlaista hihnaa, jos ottaisit ne pölyyttymästä ja lähettäisit sinne missä niitä tarvitaan. Myös itse näin koiran menettäneenä tiedän että ei vain pysty viemään pois sen tavaroita. Kuitenkin jossain on näistä huutava pula, ja itsellekin varmasti tulee parempi mieli kun saa tietää että tulevat hyvään tarkoitukseen. He, jotka ovat näppäriä käsistä voisi tekaista tylsänä lauantai-iltana pari hihnaa ja pantaa, ylijäämä paloista pari lelua ja seuraavassa postitoimituksessa mukaan vain ja kohti jotain kymmenistä koiratarhoista. Useimmat ottavat myös vastaan ruokia, lääkkeitä, käytettyjä koiran varusteita esimerkiksi hihnoja, pantoja ja valjaita, myös käytettyjä leluja, vilttejä ja peittoja, työkaluja, työntekijöille vaatteita, ammeita koirien kylvetykseen ja ruokakippoja. Usein on mahdollisuus viedä lahjoitukset isoissa kaupungeissa oleviin keräyspisteisiin tai lähettää suoraan sinne missä on avun tarve suurin. Jokaisella tarhalla on omat menetelmänsä joihin kannattaa tutustua heidän omilta sivuilta. Kuitenkin tärkein apu minkä voit tälle jo useita vuosia tarhassa eläneelle otukselle on antaa sille koti. En usko että kovinkaan moni koira saa sitä rakkautta tarhassa minkä sinä sille annat. Aluksi uuden koiran ottaminen voi kuulostaa stressaavalta mutta kehotan sinua nyt keskittymään ja kuuntelemaan jokaisen sanan minkä olen kirjoittanut. Samalla tavalla se sinun Rekkusi siinä vieressäsi olisi voinut olla koiratarhan yksi asukkaista. Eikö ole surullista, jokainen koira ansaitsee tulla rakastetuksi ja niin paljon miten sinä siinä rakastat koiraasi on vain surullisen puhki haaveiltu haave rescuekoirilla. En tarkoita että tarhoilla olisi huono olla mutta siellä on paljon koiria jolloin yksi yksittäinen koira hukkuu helposti muiden sekaan työntekijöillä kun on loputtomasti töitä. Onko koirasi ollut yksinäinen, joutuuko se olemaan usein yksin? oletko kaavaillut sille kaveria, ehkei kannata katsoa tori.fi:n koiravalikoimaa vaan kirjoita hakukenttään: pelastetaan koira, kulkukoirat, rescuekoirien pelastus... Pääset jo pitkälle. Tarjoat kodin koiralle joka on vain hulluimmissa unissaan osannut haaveilla. Jos ainoaa koiraa etsit, on sekin vallan mainio idea. Jotkut koirat eivät luota muihin koiriin.
Otetaanpa pieni mielíkuvitusleikki, kuvittele itsesi häkkiin, joku työntekijöistä tulee aamulla antamaan ruoan, se on ehkä ainoa hetki jolloin näet ihmisolennon koko päivänä. Loppupäivän odotat kuuliaisena portin suulla joskos saisit edes yhden herkun, tai edes halin, toivot että edes joku ohimennen silittäisi päätäsi, mutta hädin tuskin kuulet kenenkään sanovan nimeäsi koko päivänä. Haaveilet siitä että olisit perheessä, jossa näet ihmisiä enemmän kuin kerran. Saat rapsutuksia, silittelyä, haleja, ja tärkeimpänä, saat rakkautta.
On myös osaltaan helpottavaa lukea selviytymistarinoita koirista, jotka on ensin löydetty autiosta talosta, nälkää näkemässä, paksuissa ketjuissa, täynnä tappeluhaavoja, vammoja ja ötökänpuremia. Vain odottaen milloin kuolo korjaa, silloin on saanut selviytyä vain sillä mitä on. On pitänyt taistella selvitäkseen. Onneksi ihmisillä on edes sen verran järkeä että tajuavat auttaa. Ja niin on pelokkaat koirat nostettu auton kyytiin ja nokka kohti koiratarhaa, paremman elämän toivossa. Vihdoin ruokaa, ja raikasta vettä yllin kyllin.
Ja viimeistään tässä kohtaan olisi hyvä listata muutama tutustumisen arvoisia linkkejä
- http://viipurinkoirat.fi/yhdistys
- http://www.espanjankoirat.com/
- /http://www.pelastetaankoirat.com/
- http://bulgariankoirat.com/
- http://www.auringonkoirat.com/
Koiratarhat lähettävät koiran kohtuullista rahasummaa vastaan suomeen, mutta todella moni suomalainen on ottanut koiran kotihoitoon jolloin voit hakea koiran suoraan suomesta. Koira itsessään ei maksa (yleensä) mitään, lennot ja rokotteet maksavat ja hinta on noin 100-500e.
Ole itse se muutos minkä haluat nähdä, auta hädässä olevia ja toivon että tämä sai sinut miettimään. Kirjoitin useita tunteja tätä, ja toivon ettei se pari tuntia mennyt hukkaan, kiitos.
keskiviikko 20. heinäkuuta 2016
Emma on enkelikoira
"Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en."
On niin harmillista ilmoittaa, että maailman kaunein koira ei enään ole täällä maan päällä tepsuttelemassa. Ei enään sitä tuhisevaa kuonoa, ei pehmeää turkkia eikä sitä onnellisuutta, ei rakkainta koiraa enään. Haluaisin pitää tämän postauksen kauniina ja lyhyenä, Emman persoonaan sopivana. Silti itkua pidätellen yritän jotain kirjoittaa.
Emma menehtyi viimeinen päivä kesäkuuta, jolloin luonto oli kauneimmillaan. Syynä siihen oli syöpä, kasvain oli tullut niin yhtäkkiä joten mitään ei ollut tehtävissä. Silti Emma nukkui hienosti pois, ilman kipua ja tuskaa. Se oli Emman arvolle sopivaa. Näin nopeaa pois lähtöä en olisi osannut Emmalle odottaa, se oli niin vireä. Vielä pari päivää ennen tätä tapahtunutta juoksimme kahden pururadalla, nyt ne on muistoja...
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en."
On niin harmillista ilmoittaa, että maailman kaunein koira ei enään ole täällä maan päällä tepsuttelemassa. Ei enään sitä tuhisevaa kuonoa, ei pehmeää turkkia eikä sitä onnellisuutta, ei rakkainta koiraa enään. Haluaisin pitää tämän postauksen kauniina ja lyhyenä, Emman persoonaan sopivana. Silti itkua pidätellen yritän jotain kirjoittaa.
Emma menehtyi viimeinen päivä kesäkuuta, jolloin luonto oli kauneimmillaan. Syynä siihen oli syöpä, kasvain oli tullut niin yhtäkkiä joten mitään ei ollut tehtävissä. Silti Emma nukkui hienosti pois, ilman kipua ja tuskaa. Se oli Emman arvolle sopivaa. Näin nopeaa pois lähtöä en olisi osannut Emmalle odottaa, se oli niin vireä. Vielä pari päivää ennen tätä tapahtunutta juoksimme kahden pururadalla, nyt ne on muistoja...
Kun Emma saapui meille oli se hieman arka. Kun tapasin tämän ruttunaaman ensikertaa kyykistyin ja odotin josko Emma tulisi luokse. Se kierteli useita kertoja ympäri, pää alhaalla kunnes uskalsi tulla nuuhkimaan. Ensin tuntui ettei kukaan saanut luotua Emman ympärille sidettä, mutta lopulta niin kävi. Emma rakasti ihmisiä enemmän kuin itseään, ja teki mitä vain jotta sai miellyttää ihmisiä. Emman paikka oli siellä missä ihmiset, se vain tahtoi rakkautta ja sitä se sai.
Emma opetti paljon, se oli koira jota kaikki rakasti. Se viihtyi lapsien kanssa ja kohteli niitä kuin omaa laumaa. Se suojeli jos koki vaaran, se kasvatti minua myös ihmisenä paljon. Nyt vaan voin muistella niitä useita kymmeniä tunteja kun makasimme kahden, tai kun vaeltelimme metsissä, uimme ja opettelimme turhiakin temppuja.
"Kauan sitten minussa,
aavistus jo sinusta.
Silloin tuntemattoman,
tunnen nyt, ja tunnustan.
Sä olit vaara liian suuri kiertää,
ja liian houkuttava ohittaa.
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan,
niin palaa, polttaa."
aavistus jo sinusta.
Silloin tuntemattoman,
tunnen nyt, ja tunnustan.
Sä olit vaara liian suuri kiertää,
ja liian houkuttava ohittaa.
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan,
niin palaa, polttaa."
On vain totuteltava siihen ettei enään täytä kahta ruokakippoa yhden sijaan, ettei käytä kahta koiraa lenkillä yhden sijaan, ja pahin... ei ole enään kahta karvaturria joita voisi paijata. Kaipaan Emmaa paljon, sen takia ei muistopostausta tehty heti vaan näin kolmen viikon jälkeen. En siltikään tahdo että tästä postauksesta tulee pitkäkin romaani, eikä alun perin tiedetty tuleeko tätä postausta tänne. Huh, nyt se sentään on täällä :)
Ennenkun lopetan, haluan sanoa että jokainen joka omistaa koiran, kissan, kanin, hevosen tai minkä tahansa eläimen niin viettäkää sen kanssa aikaa niin paljon kun pystytte. Menettäminen tulee niin yhtäkkiä eikä sitä ehdi tajutakkaan. Tehkää mitä ikinä keksittekään lemmikkisi kanssa, leiki sen kanssa, käy ulkona ja hali minkä ehdit. Rakasta sitä, se sentään jaksaa uskollisena olla vierelläsi ja lohduttaa sinua ainakun tarvitset, joten on aika tehdä vastapalvelus tuolle rakkaalle kaverille. Tämä on käsky, kun olet lukenut tämän postauksen mene rakkaasi luo ja sano "rakastan sua". Ja tehkää se joka päivä, hyvä ja uskollinen koirakaveri on niin mahdottoman tärkeä ja harvassa. Ja varmasti osaa arvostaa jokaista hellyydenosoitusta jonka sinulta saa <3
"Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna"
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna"
Rakas, olet nyt paremmassa paikassa mutta silti muistan sinut ikuisesti..<3
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Kuulumiset, uusia juttuja, ja lenkkeilyä
Manulle kuuluu tosiaan vallan mainiota, Emmahan ei ole enään meidän keskuudessa ja kun koemme että on ajankohtaista kirjoittaa siitä voisi tästä maailman rakkaimman koiran menetyksestä jotain rustailla, vielä ei ole koettu sitä niin helpoksi aiheeksi kirjoittaa.
Viime viikolla Manu sai uusia juttuja, ei kummoisia vaan jotain pientä piristystä elämään. Esimerkiksi lähes jokaisella koiralla oleva possu-lelu. Eli tässä tapauksessa vaaleanpunainen, matalasti röhkivä kuminen porsas. Manuhan on sellainen kauhukakara siinä tapauksessa että se hajoittaa jokaisen lelun jonka sille ostaa, joka sisältää vanua ja sitten voi lekkiä joulun uudestaan kävelemällä pitkin taloa joka on valkoisen vanun peittämä. Se on kiva kun rahaa palaa ostamalla 6e lelun joka on sitten vajaa 5min rikki ja sitten sitä voivotellaan. Mutta asiaan, tämä kyseinen herra possu on kestänyt jo kohta viikon! joka oikeastaan voisi olla uusi ennätys lelujen suhteen. Manulle ei olla ostettu noita hermoja raastavia vinkuleluja vaikka ne kestää huomattavasti kauemmin kuin muut. Sillä on yksi vihreä vinkupallo josssa on ns. piikkejä joita voi hampailla jyystää, siitäkin lähtee kyllä kamala ääni! Mutta tästä stooreilusta taas possuun niin se on ostettu halpa-hallista ja hintaa oli sen 5e joka on kohtuullinen hinta Manulin lempparilelusta joka jopa kestää!
Muita ostoksia on Best Friendin- snack heart herkut. Best Friend osaa mielestäni tehdä hyviä ja halpoja koiranherkkuja, näitä Manu syö mielellään ja ei ole aivan sisällöllisestikään huonoimmasta päästä. Joulun alla koirat söivät näitä paljon, taukoa oli jomkin aikaa kunnes herkut loppuivat ja suuntasimme kauppaan tavoitteena ostaa joitan laadullisia koiranherkuja ja vastaan tuli nitä kolme pussillista.
Ai, mitä muuta Manulle kuuluu? Lenkit alkaa maistumaan ja hihnassa ei vedä ollenkaan enään valjaissa. Pantaa ei ole hetkeen kokeiltu kun yhteistuumin kannatetaan valjaita. Ennenhän lähes jokainen vastaantuleva traktori, ruohonleikkuri tai pesäpalloa pelaava naapuri on ehdoton kummasteltava kohde ja siihen se poika jämähtää katsomaan yhtä ihmeissään kuin alieni laskeutuisi avaruusaluksella maanpinnalle. Ohops, ja taas hypättiin aiheesta joten palataan Manun lenkityksiin. Ei Manu vedä, ja kulkee nätisti. Joskus vastaan tulevat saattaa olla ihmetyksenkohde ja niitä pitää mennä tutkailemaan lähemmin. Onneksi ihmiset tykkäävät Manusta eikä juokse kauhuissaan pois. Monesti vain jotkut saattavat nauraa tuolle ruttunaamalle, höh. Aivankuin eivät olisi ennen tuollaista söpöystä nähnyt.
eipä muuta, perus arkea ja näin, kirjoittelemisiin!!:)
Viime viikolla Manu sai uusia juttuja, ei kummoisia vaan jotain pientä piristystä elämään. Esimerkiksi lähes jokaisella koiralla oleva possu-lelu. Eli tässä tapauksessa vaaleanpunainen, matalasti röhkivä kuminen porsas. Manuhan on sellainen kauhukakara siinä tapauksessa että se hajoittaa jokaisen lelun jonka sille ostaa, joka sisältää vanua ja sitten voi lekkiä joulun uudestaan kävelemällä pitkin taloa joka on valkoisen vanun peittämä. Se on kiva kun rahaa palaa ostamalla 6e lelun joka on sitten vajaa 5min rikki ja sitten sitä voivotellaan. Mutta asiaan, tämä kyseinen herra possu on kestänyt jo kohta viikon! joka oikeastaan voisi olla uusi ennätys lelujen suhteen. Manulle ei olla ostettu noita hermoja raastavia vinkuleluja vaikka ne kestää huomattavasti kauemmin kuin muut. Sillä on yksi vihreä vinkupallo josssa on ns. piikkejä joita voi hampailla jyystää, siitäkin lähtee kyllä kamala ääni! Mutta tästä stooreilusta taas possuun niin se on ostettu halpa-hallista ja hintaa oli sen 5e joka on kohtuullinen hinta Manulin lempparilelusta joka jopa kestää!
Muita ostoksia on Best Friendin- snack heart herkut. Best Friend osaa mielestäni tehdä hyviä ja halpoja koiranherkkuja, näitä Manu syö mielellään ja ei ole aivan sisällöllisestikään huonoimmasta päästä. Joulun alla koirat söivät näitä paljon, taukoa oli jomkin aikaa kunnes herkut loppuivat ja suuntasimme kauppaan tavoitteena ostaa joitan laadullisia koiranherkuja ja vastaan tuli nitä kolme pussillista.
Ai, mitä muuta Manulle kuuluu? Lenkit alkaa maistumaan ja hihnassa ei vedä ollenkaan enään valjaissa. Pantaa ei ole hetkeen kokeiltu kun yhteistuumin kannatetaan valjaita. Ennenhän lähes jokainen vastaantuleva traktori, ruohonleikkuri tai pesäpalloa pelaava naapuri on ehdoton kummasteltava kohde ja siihen se poika jämähtää katsomaan yhtä ihmeissään kuin alieni laskeutuisi avaruusaluksella maanpinnalle. Ohops, ja taas hypättiin aiheesta joten palataan Manun lenkityksiin. Ei Manu vedä, ja kulkee nätisti. Joskus vastaan tulevat saattaa olla ihmetyksenkohde ja niitä pitää mennä tutkailemaan lähemmin. Onneksi ihmiset tykkäävät Manusta eikä juokse kauhuissaan pois. Monesti vain jotkut saattavat nauraa tuolle ruttunaamalle, höh. Aivankuin eivät olisi ennen tuollaista söpöystä nähnyt.
eipä muuta, perus arkea ja näin, kirjoittelemisiin!!:)
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Uusi alku
Ja kuten monet ovat huomanneet, on blogin "vanhat" postaukset olleet huonompi laatuisia ja ehkä hieman hätäisesti tehtyjä on koittanut uusi aika myös täällä blogi maailmassa. ( heh, kirjoitan tätä puhelimella joten saas nähdä miten onnistuu)
Nyt kannattaa ottaa hyvä asento ja teekuppi käteen (kuten minulla on tälläkin hetkellä) ja keskittyä täysin tekstiin. Sillä yritän kirjoittaa mahdollisimman pitkän, ja laajan postauksen joten hophop aloitetaan!
Postauksellahan ei varsinaisesti ole aihetta, mutta joskus on vain hyvä inspiroida ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.
Joskus haaveilin kuinka vanhempana haluaisin mennä opiskelemaan kennelalaa ja näinollen minusta tulisi ongelmakoirakouluttaja! Pidemmän päälle ajateltuna ei siihen ehkä olisi takeita haluaisinko tehdä sitä työtä koko elämääni ja onko se kovinkaan rahallista puuhaa. Ja tässä kohtaa muistutan että ei, en ajattele pelkästään rahaa työssäni vaan se että nautin siitä on pääasia. Eniten rahaa tienaisin kennelalalta valmistuttuani vishöpöillä❤
istarhauksessa, mutta nyt valitettavasti sanon tälle ammatille että ei! Ehdoton ei, johon työhön en menisi vaikka maksettaisiin. Joten vihdoin luovuin ajatuksesta kuinka opiskelisin koiriin liittyvän ammatin, vaan koirat pysyvät vain harrastuksena. Ja vaikkakin on monen monta vuotta (vain pari) että tulee ajankohtaiseksi ammatin valinta ja ihan näin alustavasti suunnittelin että menen opiskelemaan median assistentiksi!:)
Koirat taitavat pysyä siis vain harrastuksena, kotikoirina, sohvaperunoina yms Niinkuin meidän Emma ja Manu, vaikea harrastaa mitään suuren kokonsa vuoksi ja kumpikin hieman kömpelöitä. Ollaanhan me kaikenlaisia harrastuksia yritetty koirille ujuttaa, kyllä ne pitkät juoksulenkit on ehdottomia suosikkeja! Esimerkiksi agility, "miksi ihmeessä minun pitäisi hypätä tuon kepukan yli, en jaksa nostaa jalkoja rynnin läpi koska sen osaan" ja tunnelit on haasteellista koska jostain pitäisi saada revittyä niin iso että sinne tuollainen möntti mahtuisi! Vastaan agilityssä tulee useita haasteita, joten se on sellainen harvemmin kokeiltava "harrastus". Toko, itse nautin tokosta ja se on mielestäni yksi mukavinta koirien kanssa harrastettavista asioista. Harmi, ettei kumpikaan koirista jaksa ottaa sitä tosissaan ja tekevät mitä mieleen tulee.... Emman kanssa ollaan päästy jo vähän aktiivisemmin sitä opettelemaan mutta paljon on vielä edessä. Kyllä tämä tästä, vielä jonain kauniina päivänä te kuulette minusta ja Emmasta kuinka hurmaamme kaikki osaamisellamme toko-tai agilitykentillä! Emma rakastaa metsää, siellä saa tonkia ja mönkiä menemään miten haluaa, ja ne ah niin ihanat kuralätäköt joitten läpi voi kävellä ja tassut on kurassa ja kaikki tykkää❤ Se menee vaikka läpi harmaan kiven, jos vain tahtoo. On se vain pääträväinen koira. Toisinkuin Manu, se on niin neiti ettei ole toista nähtykkään. "Hyi joku kuralätäkkö en voi astella sen yli koska kallisarvoiset tassut menee likaan hyi yäk" jos ulkona sataa vettä on tämä poitsu taas niin neitiä että! Jos on pakko niin vesisateeseen menen, mutta muuten en! Hah, roolit vaihtunut noilla höpöillä❤
Voih, eihän tästä postauksesta nyt niin pitkää tullut mitä oli suunnitelmissa Mutta tiedätte varmasti tunteen kun ei ole ideaa kirjoittamiseen mutta väkipakolla yritätte stooreilla jotain, hah nauttikaa kesäsäästä ne niilllä se on!
Nyt kannattaa ottaa hyvä asento ja teekuppi käteen (kuten minulla on tälläkin hetkellä) ja keskittyä täysin tekstiin. Sillä yritän kirjoittaa mahdollisimman pitkän, ja laajan postauksen joten hophop aloitetaan!
Postauksellahan ei varsinaisesti ole aihetta, mutta joskus on vain hyvä inspiroida ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.
Joskus haaveilin kuinka vanhempana haluaisin mennä opiskelemaan kennelalaa ja näinollen minusta tulisi ongelmakoirakouluttaja! Pidemmän päälle ajateltuna ei siihen ehkä olisi takeita haluaisinko tehdä sitä työtä koko elämääni ja onko se kovinkaan rahallista puuhaa. Ja tässä kohtaa muistutan että ei, en ajattele pelkästään rahaa työssäni vaan se että nautin siitä on pääasia. Eniten rahaa tienaisin kennelalalta valmistuttuani vishöpöillä❤
istarhauksessa, mutta nyt valitettavasti sanon tälle ammatille että ei! Ehdoton ei, johon työhön en menisi vaikka maksettaisiin. Joten vihdoin luovuin ajatuksesta kuinka opiskelisin koiriin liittyvän ammatin, vaan koirat pysyvät vain harrastuksena. Ja vaikkakin on monen monta vuotta (vain pari) että tulee ajankohtaiseksi ammatin valinta ja ihan näin alustavasti suunnittelin että menen opiskelemaan median assistentiksi!:)
Koirat taitavat pysyä siis vain harrastuksena, kotikoirina, sohvaperunoina yms Niinkuin meidän Emma ja Manu, vaikea harrastaa mitään suuren kokonsa vuoksi ja kumpikin hieman kömpelöitä. Ollaanhan me kaikenlaisia harrastuksia yritetty koirille ujuttaa, kyllä ne pitkät juoksulenkit on ehdottomia suosikkeja! Esimerkiksi agility, "miksi ihmeessä minun pitäisi hypätä tuon kepukan yli, en jaksa nostaa jalkoja rynnin läpi koska sen osaan" ja tunnelit on haasteellista koska jostain pitäisi saada revittyä niin iso että sinne tuollainen möntti mahtuisi! Vastaan agilityssä tulee useita haasteita, joten se on sellainen harvemmin kokeiltava "harrastus". Toko, itse nautin tokosta ja se on mielestäni yksi mukavinta koirien kanssa harrastettavista asioista. Harmi, ettei kumpikaan koirista jaksa ottaa sitä tosissaan ja tekevät mitä mieleen tulee.... Emman kanssa ollaan päästy jo vähän aktiivisemmin sitä opettelemaan mutta paljon on vielä edessä. Kyllä tämä tästä, vielä jonain kauniina päivänä te kuulette minusta ja Emmasta kuinka hurmaamme kaikki osaamisellamme toko-tai agilitykentillä! Emma rakastaa metsää, siellä saa tonkia ja mönkiä menemään miten haluaa, ja ne ah niin ihanat kuralätäköt joitten läpi voi kävellä ja tassut on kurassa ja kaikki tykkää❤ Se menee vaikka läpi harmaan kiven, jos vain tahtoo. On se vain pääträväinen koira. Toisinkuin Manu, se on niin neiti ettei ole toista nähtykkään. "Hyi joku kuralätäkkö en voi astella sen yli koska kallisarvoiset tassut menee likaan hyi yäk" jos ulkona sataa vettä on tämä poitsu taas niin neitiä että! Jos on pakko niin vesisateeseen menen, mutta muuten en! Hah, roolit vaihtunut noilla höpöillä❤
Voih, eihän tästä postauksesta nyt niin pitkää tullut mitä oli suunnitelmissa Mutta tiedätte varmasti tunteen kun ei ole ideaa kirjoittamiseen mutta väkipakolla yritätte stooreilla jotain, hah nauttikaa kesäsäästä ne niilllä se on!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)