sunnuntai 8. lokakuuta 2017
Blogin uusi alku.
Ja että mitä Manulle kuuluu? Manu voi hyvin, niin kuin aina. Yleensä Manun kanssa vaellellaan pitkin metsiä, tai kävellään rennosti hihnassa. Tassu on hieman reistaillut, ja ollut arkana, joten kaikenlainen "hikitreeni" on jätetty vähemmälle.
Blogi jatkuu siis niin kuin ennen, yhtä rennolla meiningillä ja luultavasti postaustahti ei tule olemaan mitään kovin suurta. Niin kuin aina, on blogi enemmänkin ollut omien ajatusten jakamista muille ilman minkäänlaista suurta merkitystä, suurimmaksi osaksi omaksi iloksi, ja jos joku näitä sattuu lukemaan, tervetuloa joukkoon! Kuten huomata saattaa, on viime postauksesta aikaa jo vuosi...joten annettakoon anteeksi, en ala kumminkaan listaamaan mitään syitä, kuten ne jo monesti kuullut "anteeksi, syytän koulukiireitä" selitykset.
Siinä taisi tulla jo oleellisimmat asiat ilmi, mahtavaa syksyä kaikille!
sunnuntai 14. elokuuta 2016
Testissä- hurtan valjaat
Blogi jää varmaankin hiljaiselolle koulun alun vuoksi, ja postaustahti hiljenee huomattavasti. Ei sillä että joskus aktiivisia oltais oltu, mutta blogi onkin ollut aina omaksi huviksi kuvien talletusta varten.
Heinäkuun puolessa välissä tuli ostettua eläintarvikekauppa Muppetista Manulle hurtta-merkkiset valjaat. Manulle on jo pitkään pitänyt valjaat ostaa, mutta niissäkin pitää olla tietyt kriteerit olla ottaen huomioon. Iso koira, jolloin valjaatkin kestävät, siisti ulkonäkö ja juuri oikean kokoiset. Manuhan on kooltaan jättiläinen, tosinsanoen varusteet kuten valjaat ovat huomattavasti kalliimmat kuin pienillä koirilla.
Valjaat olivat siis alennuksessa ja sen takia tuli ostettua, samalla myös uusi hihna joka todettiin huonoksi.
Valjaat ovat peruskäytössä hyvät, ehkä lenkillä ei niin hyvät mitä Manulle oltaisiin haettu koska Manu vetää lenkeillä (ei paljoa) ja nuo uudet valjaat eivät estä sitä millään lailla. Tiedän, valjaat eivät ole vetoestovaljaat ja sellaisetkin löytyy Manulta. Varmasti uusia valjaita tullaan käyttämään metsällä, jossa menee huomattavasti paremmin kuin kaupungin hälinässä. Metällä myös helppo jos pitää nopeaa ottaa koira haltuun on valjaissa "kahva". Valjaissa on myös sivuilla lenkit, jos koiran pitää vetää jotain. Mukava, vihreä pehmuste ja tyylikäs musta ulkoasu jossa myös hennosti heijastin-narua. Hinta-laatusuhde hyvä, ja valjaatkin menee vaikkakin niitä lenkillä ei käytetä jos liikutaan keskustassa.
lauantai 6. elokuuta 2016
Rescue-koirat
Nyt voimmekin mennä tutustumaan paremmin näiden koirien uuden elämän mahdollistaneeseen koiratarhaan. Pääosin siellä koirat elelevät häkeissä, joka toisaalta on koirille hyvä vaihtoehto jos verrattavissa olisi narun päässä haukkuminen. Häkki tuo myös tietynlaista turvan tunnetta koirille, siellä voi huoletta olla ilman minkäänlaisia vaaroja. Kuitenkin on otettava monet asiat huomioon. Tilat, edes suurilla koiratarhoilla ei voi olla loputtomasti tilaa pitää useita hännän heiluttajia jos koiria on paljon ja kysyntää vähän. Etenkin pentueiden kasvaessa on syytä pikapikaa yrittää etsiä uusi koti jonka jokainen koira ansaitsee. Tilaa myös vie armoton määrä ruokaa, jota varastot pursuavat. On oltava erilaisia ruokia erilaisille koirille eikä se sama Murren maukkaat nappulat- ole paras vaihtoehto pentukoirille, sairaille tai vanhuksille. Tärkeintä on tietysti raha, on sanomattakin selvää että raha pyörittää elämää joskus turhankin paljon. Onko tarhan ylläpitäjillä tarpeeksi rahaa pitää satoja koiria, tarjota joka päivä ruokaa. On otettava tietysti huomioon myös äkilliset eläinlääkärikulut ja pakostakin kadulta löydetty koira tulee käytettyä lääkärissä jossa todetaan sairaudet. Ja siitä päästään kategoriaan lääkkeet. Kyllä, nekin maksavat maltaita jos koiria on useita. Et tietenkään selviäisi tästä kaikesta yksin joten palkkaat tietysti henkilökuntaa, mutta heidän palkka pitää myös maksaa ja rahaa palaa. Eikä tietenkään koiran asumus ole vain pelkkä häkki, sinne tarpeentullen kasa vilttejä ja leluja. Kaulapannat, hihnat, eläinlääkärikulut, ruoka, virikkeet.. (lista voisi jatkua loputtomiin) Vain yhdeltä koiralta vie paljon, ja koiratarhoissa karvakorvia on useita joten siinä voimmekin päätellä jo kuinkas moiset kulut niistä tulee.
Näihin kaikkiin rahahuoliin voi tietysti auttaa keräykset ja lahjoitukset. Erilaisilla kulkukoirien pelastus sivustoilla on tarkat ohjeet miten ja millä voit auttaa heitä. Se voi olla rahaa, tai jotain tavaraa. Voit ryhtyä kummiksi jollekin koiralle, tai vaihtoehtoisesti jakaa esitteitä liittyen kyseisen tarhan toimintaan. Usein tarha myy myös tuotteita joita ostamalla tuet tarhan toimintaa. Voit myös toimia kotihoitajana, silloin koira muuttaa luoksesi Suomeen ja etsii sieltäkäsin kotia ja asuu luonasi sen ajan. Useilla tarhoilla on sellainen käytäntö että jos koiralle tulee vakavia vammoja tai tauteja luonasi kotihoidossa maksaa tarha ekäinlääkärikulut, tämä ei silti päde välttämättä kaikkiin. Jos nyt siirrytään tavaralahjoituksiin, usein meillä suomalaisilla on rakkaílla Rekuillamme monia pantoja, on rönttäpantaa, kaupunkipantaa, näyttelypantaa, blingbling pantaa, on jokaista väriä oleva panta, on.. Ja kyllä, koirilla aivan liikaa tarpeetonta tavaraa. Tarviiko Rekku niin paljon kamaa, ei kai pahitteeksi olisi karsia varastojamme ja etsiä tarpeettomia tavaroita pois. Varmasti nurkissa on koirasi pentupanta, joskus koon liian pienenä ostetut valjaat, tai pari samanlaista hihnaa, jos ottaisit ne pölyyttymästä ja lähettäisit sinne missä niitä tarvitaan. Myös itse näin koiran menettäneenä tiedän että ei vain pysty viemään pois sen tavaroita. Kuitenkin jossain on näistä huutava pula, ja itsellekin varmasti tulee parempi mieli kun saa tietää että tulevat hyvään tarkoitukseen. He, jotka ovat näppäriä käsistä voisi tekaista tylsänä lauantai-iltana pari hihnaa ja pantaa, ylijäämä paloista pari lelua ja seuraavassa postitoimituksessa mukaan vain ja kohti jotain kymmenistä koiratarhoista. Useimmat ottavat myös vastaan ruokia, lääkkeitä, käytettyjä koiran varusteita esimerkiksi hihnoja, pantoja ja valjaita, myös käytettyjä leluja, vilttejä ja peittoja, työkaluja, työntekijöille vaatteita, ammeita koirien kylvetykseen ja ruokakippoja. Usein on mahdollisuus viedä lahjoitukset isoissa kaupungeissa oleviin keräyspisteisiin tai lähettää suoraan sinne missä on avun tarve suurin. Jokaisella tarhalla on omat menetelmänsä joihin kannattaa tutustua heidän omilta sivuilta. Kuitenkin tärkein apu minkä voit tälle jo useita vuosia tarhassa eläneelle otukselle on antaa sille koti. En usko että kovinkaan moni koira saa sitä rakkautta tarhassa minkä sinä sille annat. Aluksi uuden koiran ottaminen voi kuulostaa stressaavalta mutta kehotan sinua nyt keskittymään ja kuuntelemaan jokaisen sanan minkä olen kirjoittanut. Samalla tavalla se sinun Rekkusi siinä vieressäsi olisi voinut olla koiratarhan yksi asukkaista. Eikö ole surullista, jokainen koira ansaitsee tulla rakastetuksi ja niin paljon miten sinä siinä rakastat koiraasi on vain surullisen puhki haaveiltu haave rescuekoirilla. En tarkoita että tarhoilla olisi huono olla mutta siellä on paljon koiria jolloin yksi yksittäinen koira hukkuu helposti muiden sekaan työntekijöillä kun on loputtomasti töitä. Onko koirasi ollut yksinäinen, joutuuko se olemaan usein yksin? oletko kaavaillut sille kaveria, ehkei kannata katsoa tori.fi:n koiravalikoimaa vaan kirjoita hakukenttään: pelastetaan koira, kulkukoirat, rescuekoirien pelastus... Pääset jo pitkälle. Tarjoat kodin koiralle joka on vain hulluimmissa unissaan osannut haaveilla. Jos ainoaa koiraa etsit, on sekin vallan mainio idea. Jotkut koirat eivät luota muihin koiriin.
Otetaanpa pieni mielíkuvitusleikki, kuvittele itsesi häkkiin, joku työntekijöistä tulee aamulla antamaan ruoan, se on ehkä ainoa hetki jolloin näet ihmisolennon koko päivänä. Loppupäivän odotat kuuliaisena portin suulla joskos saisit edes yhden herkun, tai edes halin, toivot että edes joku ohimennen silittäisi päätäsi, mutta hädin tuskin kuulet kenenkään sanovan nimeäsi koko päivänä. Haaveilet siitä että olisit perheessä, jossa näet ihmisiä enemmän kuin kerran. Saat rapsutuksia, silittelyä, haleja, ja tärkeimpänä, saat rakkautta.
On myös osaltaan helpottavaa lukea selviytymistarinoita koirista, jotka on ensin löydetty autiosta talosta, nälkää näkemässä, paksuissa ketjuissa, täynnä tappeluhaavoja, vammoja ja ötökänpuremia. Vain odottaen milloin kuolo korjaa, silloin on saanut selviytyä vain sillä mitä on. On pitänyt taistella selvitäkseen. Onneksi ihmisillä on edes sen verran järkeä että tajuavat auttaa. Ja niin on pelokkaat koirat nostettu auton kyytiin ja nokka kohti koiratarhaa, paremman elämän toivossa. Vihdoin ruokaa, ja raikasta vettä yllin kyllin.
Ja viimeistään tässä kohtaan olisi hyvä listata muutama tutustumisen arvoisia linkkejä
- http://viipurinkoirat.fi/yhdistys
- http://www.espanjankoirat.com/
- /http://www.pelastetaankoirat.com/
- http://bulgariankoirat.com/
- http://www.auringonkoirat.com/
keskiviikko 20. heinäkuuta 2016
Emma on enkelikoira
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en."
On niin harmillista ilmoittaa, että maailman kaunein koira ei enään ole täällä maan päällä tepsuttelemassa. Ei enään sitä tuhisevaa kuonoa, ei pehmeää turkkia eikä sitä onnellisuutta, ei rakkainta koiraa enään. Haluaisin pitää tämän postauksen kauniina ja lyhyenä, Emman persoonaan sopivana. Silti itkua pidätellen yritän jotain kirjoittaa.
Emma menehtyi viimeinen päivä kesäkuuta, jolloin luonto oli kauneimmillaan. Syynä siihen oli syöpä, kasvain oli tullut niin yhtäkkiä joten mitään ei ollut tehtävissä. Silti Emma nukkui hienosti pois, ilman kipua ja tuskaa. Se oli Emman arvolle sopivaa. Näin nopeaa pois lähtöä en olisi osannut Emmalle odottaa, se oli niin vireä. Vielä pari päivää ennen tätä tapahtunutta juoksimme kahden pururadalla, nyt ne on muistoja...
aavistus jo sinusta.
Silloin tuntemattoman,
tunnen nyt, ja tunnustan.
Sä olit vaara liian suuri kiertää,
ja liian houkuttava ohittaa.
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan,
niin palaa, polttaa."
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna"
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Kuulumiset, uusia juttuja, ja lenkkeilyä
Viime viikolla Manu sai uusia juttuja, ei kummoisia vaan jotain pientä piristystä elämään. Esimerkiksi lähes jokaisella koiralla oleva possu-lelu. Eli tässä tapauksessa vaaleanpunainen, matalasti röhkivä kuminen porsas. Manuhan on sellainen kauhukakara siinä tapauksessa että se hajoittaa jokaisen lelun jonka sille ostaa, joka sisältää vanua ja sitten voi lekkiä joulun uudestaan kävelemällä pitkin taloa joka on valkoisen vanun peittämä. Se on kiva kun rahaa palaa ostamalla 6e lelun joka on sitten vajaa 5min rikki ja sitten sitä voivotellaan. Mutta asiaan, tämä kyseinen herra possu on kestänyt jo kohta viikon! joka oikeastaan voisi olla uusi ennätys lelujen suhteen. Manulle ei olla ostettu noita hermoja raastavia vinkuleluja vaikka ne kestää huomattavasti kauemmin kuin muut. Sillä on yksi vihreä vinkupallo josssa on ns. piikkejä joita voi hampailla jyystää, siitäkin lähtee kyllä kamala ääni! Mutta tästä stooreilusta taas possuun niin se on ostettu halpa-hallista ja hintaa oli sen 5e joka on kohtuullinen hinta Manulin lempparilelusta joka jopa kestää!
Muita ostoksia on Best Friendin- snack heart herkut. Best Friend osaa mielestäni tehdä hyviä ja halpoja koiranherkkuja, näitä Manu syö mielellään ja ei ole aivan sisällöllisestikään huonoimmasta päästä. Joulun alla koirat söivät näitä paljon, taukoa oli jomkin aikaa kunnes herkut loppuivat ja suuntasimme kauppaan tavoitteena ostaa joitan laadullisia koiranherkuja ja vastaan tuli nitä kolme pussillista.
Ai, mitä muuta Manulle kuuluu? Lenkit alkaa maistumaan ja hihnassa ei vedä ollenkaan enään valjaissa. Pantaa ei ole hetkeen kokeiltu kun yhteistuumin kannatetaan valjaita. Ennenhän lähes jokainen vastaantuleva traktori, ruohonleikkuri tai pesäpalloa pelaava naapuri on ehdoton kummasteltava kohde ja siihen se poika jämähtää katsomaan yhtä ihmeissään kuin alieni laskeutuisi avaruusaluksella maanpinnalle. Ohops, ja taas hypättiin aiheesta joten palataan Manun lenkityksiin. Ei Manu vedä, ja kulkee nätisti. Joskus vastaan tulevat saattaa olla ihmetyksenkohde ja niitä pitää mennä tutkailemaan lähemmin. Onneksi ihmiset tykkäävät Manusta eikä juokse kauhuissaan pois. Monesti vain jotkut saattavat nauraa tuolle ruttunaamalle, höh. Aivankuin eivät olisi ennen tuollaista söpöystä nähnyt.
eipä muuta, perus arkea ja näin, kirjoittelemisiin!!:)
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Uusi alku
Nyt kannattaa ottaa hyvä asento ja teekuppi käteen (kuten minulla on tälläkin hetkellä) ja keskittyä täysin tekstiin. Sillä yritän kirjoittaa mahdollisimman pitkän, ja laajan postauksen joten hophop aloitetaan!
Postauksellahan ei varsinaisesti ole aihetta, mutta joskus on vain hyvä inspiroida ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.
Joskus haaveilin kuinka vanhempana haluaisin mennä opiskelemaan kennelalaa ja näinollen minusta tulisi ongelmakoirakouluttaja! Pidemmän päälle ajateltuna ei siihen ehkä olisi takeita haluaisinko tehdä sitä työtä koko elämääni ja onko se kovinkaan rahallista puuhaa. Ja tässä kohtaa muistutan että ei, en ajattele pelkästään rahaa työssäni vaan se että nautin siitä on pääasia. Eniten rahaa tienaisin kennelalalta valmistuttuani vishöpöillä❤
istarhauksessa, mutta nyt valitettavasti sanon tälle ammatille että ei! Ehdoton ei, johon työhön en menisi vaikka maksettaisiin. Joten vihdoin luovuin ajatuksesta kuinka opiskelisin koiriin liittyvän ammatin, vaan koirat pysyvät vain harrastuksena. Ja vaikkakin on monen monta vuotta (vain pari) että tulee ajankohtaiseksi ammatin valinta ja ihan näin alustavasti suunnittelin että menen opiskelemaan median assistentiksi!:)
Koirat taitavat pysyä siis vain harrastuksena, kotikoirina, sohvaperunoina yms Niinkuin meidän Emma ja Manu, vaikea harrastaa mitään suuren kokonsa vuoksi ja kumpikin hieman kömpelöitä. Ollaanhan me kaikenlaisia harrastuksia yritetty koirille ujuttaa, kyllä ne pitkät juoksulenkit on ehdottomia suosikkeja! Esimerkiksi agility, "miksi ihmeessä minun pitäisi hypätä tuon kepukan yli, en jaksa nostaa jalkoja rynnin läpi koska sen osaan" ja tunnelit on haasteellista koska jostain pitäisi saada revittyä niin iso että sinne tuollainen möntti mahtuisi! Vastaan agilityssä tulee useita haasteita, joten se on sellainen harvemmin kokeiltava "harrastus". Toko, itse nautin tokosta ja se on mielestäni yksi mukavinta koirien kanssa harrastettavista asioista. Harmi, ettei kumpikaan koirista jaksa ottaa sitä tosissaan ja tekevät mitä mieleen tulee.... Emman kanssa ollaan päästy jo vähän aktiivisemmin sitä opettelemaan mutta paljon on vielä edessä. Kyllä tämä tästä, vielä jonain kauniina päivänä te kuulette minusta ja Emmasta kuinka hurmaamme kaikki osaamisellamme toko-tai agilitykentillä! Emma rakastaa metsää, siellä saa tonkia ja mönkiä menemään miten haluaa, ja ne ah niin ihanat kuralätäköt joitten läpi voi kävellä ja tassut on kurassa ja kaikki tykkää❤ Se menee vaikka läpi harmaan kiven, jos vain tahtoo. On se vain pääträväinen koira. Toisinkuin Manu, se on niin neiti ettei ole toista nähtykkään. "Hyi joku kuralätäkkö en voi astella sen yli koska kallisarvoiset tassut menee likaan hyi yäk" jos ulkona sataa vettä on tämä poitsu taas niin neitiä että! Jos on pakko niin vesisateeseen menen, mutta muuten en! Hah, roolit vaihtunut noilla höpöillä❤
Voih, eihän tästä postauksesta nyt niin pitkää tullut mitä oli suunnitelmissa Mutta tiedätte varmasti tunteen kun ei ole ideaa kirjoittamiseen mutta väkipakolla yritätte stooreilla jotain, hah nauttikaa kesäsäästä ne niilllä se on!